Uusi sivu 3

Kallioperä, maaperä, maanpinnan muodot, vesistöt ja kasvillisuus muodostavat maiseman peruspiirteet,
joita pellot, niityt, rakennukset ja tiet täydentävät. Onkamossa luonto, kasvisto ja eläimistö on ainutlaatuista. Pohjois-Karjalan ilmasto on mantereinen. Tohmajärvelle ulottuu Laatokan lämmittävä vaikutus, johon Onkamo kuuluu. Tämä on osaltaan vaikuttamassa kasvistoon ja eläimistöön, jota Onkamosta tavataan. Täällä voi luonnossa liikkuessaan nauttia muustakin kuin eväistään! Luonnossa liikkuessa on muistettava kunnioitus luontoa kohtaan!

Onkamon kannas

Tohmajärven luoteisosassa sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Onkamon maisemakokonaisuus.

Suuri-Onkamon ja Särkijärven väliin jää Onkamon Kannas, joka on viiden kilometrin pituinen ja kapeimmillaan alle kilometrin levyinen. Kannas edustaa tyypillistä kumparemaastoa ja Pohjois-Karjalan järviseudun rantakyliä. Korkeimmilta kohdilta näkyy ympäröiville järville. Kannasta pitkin kulkeva Kannaksentie soveltuu maisema-ajeluun.

Metsäkasvillisuus on rehevää. Kylätien varrella on laajoja ja edustavia kaskikoivikoita, joissa kasvaa runsaasti valkolehdokkia ja karjalanruusua. Pihoilla ja pientareilla kasvaa vanhoina kulttuurinseuralaisina kuminaa, valkoailakkia ja mäkitervakkoa.

Tien varrellaon parissa kohdassa laidunnettua kaskimetsää. Niistä pienempi, Lopotin männikköinen metsälaidun, on aivan Kannaksentien vieressä kahden kilometrin päässä Kuutostien risteyksestä Kannuslahden länsireunalla. Isompi Nousialan kaskikoivikko sijaitsee Kuutostien risteyksestä viiden kilometrin päässä Kannaksentien lounaisreunalla. Se on valtakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi.

Harjulan ja Vannilan pihapiirissä on perinteisiä koristekasveja.

Hirvisuo

Hirvisuo on rauhoitusaluetta
soidensuojelu, NATURA (Euroopan Unionin 2000 ohjelma)

Ojittamaton Hirvisuo (347 ha) on osa Toisen Salpausselän itäreunan valtavaa suoketjua.
Siihen kuuluu sekä keidas-, että aapasuota. Vetiset ja avoimet Isoaukia ja Pieniaukia ovat tärkeitä suolinnuille.
Soiden reunoilla kulkee sararämeiden ja uloimpana korpimetsien vyöhyke.

Hirvisuon linnustoon kuuluvat tyypilliset suolla pesivät kahlaajat:

- kapustarinta

- liro

- pikkukuovi

- suokukko

Toukokuun öinä suon laidalta voi kuulostella riekon ärräpäitä, suopöllön puuhkutusta ja jänkäkurpan kopsuttelua. Myös kuukkelista on joitakin havaintoja. Petolinnuista ainakin kanahaukka ja kalasääski pesivät täällä. Karhut liikkuvat suolla säännöllisesti.

Hirvisuolle pääsee lähinnä metsäautoteitä pitkin pohjoispuolelta tai kaakkoislaidalta. Isoaukia on kohtalaisen helposti saavutettavissa lännestä Muskontieltä, josta lähtee Saihonsaareen viitoitettu metsäautotie kohti Hirvisuota. Metsäautotien alkupäässä on risteys, josta jatketaan vasemmalle. Kilometrin päässä Muskontieltä on jyrkkä kaarre, jonka kohdalla Hirvisuo on lähimmillään - 300 metrin päässä oikealla metsän takana.

Valkeasuon pellot

Pohjois-karjalan lintupaikat

Valkeasuo on monen lintuharrastajan unelmapaikka. Valkeasuo on nimetty yhdeksi Pohjois-Karjalan lintupaikoista, sillä täällä pesivät ja asustavat monenlaiset eri lintulajit.

Valkeasuo on Itä-Suomen suurimpia turvetuotantoalueita. Yli kymmenen kilometriä pitkän yksitoikkoisen turvekentän keskeltä löytyy lintukeidas, entisen emolehmänavetan pellot. Neliökilometrin suuruinen laidun on keväällä tärkeä hanhien, sorsien ja pikkulintujen välilaskupaikka.

Vapun tienoilla pelto yleensä tulvii, ja silloin siellä on eniten lintuja. Sorsia on laskettu olevan parhaimmillaan 3500, ja hanhia muutamia satoja. Paikalla voi havaita samanaikaisesti viisikin hanhilajia. Etenkin tundrahanhet suosivat avaria lakeuksia.

Pikkulinnuista runsaimpia ovat:

- peipot

- kiurut

- västäräkit

- niittykirviset

- lapinsirkut

Valkeasuon maastot houkuttavat myös petolintuja, kuten sinisuohaukkoja. Kesällä seutu on hiljaisimmillaan. Lintujen viihtyvyyttä ja pesivien sorsien määrää on pyritty lisäämään rakentamalla keinolampia. Lähitienoiden pesimälajistoon kuuluvat ainakin:

- sinisuohaukka

- pikkutylli

- pikkukuovi

- kapustarinta

- suopöllö

- korppi

- lapinharakka

Hanhiparvet laskeutuvat pelloille harvemmin kuin keväällä. Poikkeuksena ovat kuitenkin valkoposkihanhet, joita laskettiin 21.10.2000 peräti 6000.

Valkeasuo tarjoaa suojaisan lepopaikan syysmuuttoon valmistautuville kurjille. Lintuja on ollut elo-syyskuussa enimmillään yli tuhat. Suuri kurkiparvi tuhoaa kymmenien hehtaarien ohraviljelykset muutamassa viikossa. Viime vuosina niitä varten on kylvetty omia houkutuspeltoja.

Valkeasuolta havaittuja lintuharvinaisuuksia:

- kyhmyjoutsen

- kiljuhanhi

- lyhytnokkahanhi

- arosuohaukka

- mustapyrstökuiri

- keräkurmitsa

- lyhytvarvaskiuru

Valkeasuo on nimetty yhdeksi Pohjois-Karjalan lintupaikaksi. Ajo-ohjeet löydät linkistä.

Onkamojärvet

Pyhäselän, Tohmajärven ja Rääkkylän kunnissa sijaitsevat Onkamojärvet ovat maisemiltaan, linnustoltaan ja
kalastoltaan merkittäviä vesiä. Niiden pinta-ala on likimain 45neliökilometriä.

Keskisyvyys on Pieni-Onkamolla vähän yli kaksi ja Suuri-Onkamolla neljä metriä.

Suuri-Onkamon syvin kohta on 13 metriä. Järvien vesi laskee Pieni-Onkamosta talvellakin sulaa Nivanjokea pitkin Pyhäselkään. Lotokanjoki virtaa Särkijärvestä Pieni-Onkamoon. Kannaksen erottaman Särkijärven vedenpinta on peräti kymmenen metriä Onkamojärvien pintaa ylempänä, ja sen syvänteissä on vettä yhdeksäntoista metriä. Onkamojärvet ja Särkijärvi ovat varsin suljettuja vesistöjä, joita ympäröivät paikoittain kohtalaisen korkeat harjut.

Suuri-Onkamon eteläpäähän kaartuu Rääkkylän puolelta kapea Pihlajaniemen harju. Se jatkuu katkonaisesti Toiselle Salpausselälle asti. Pienessä lehdossa niemen keskellä kasvaa lehmuksia. Läheisessä Hasonselän Suurisaaressa levittäytyy komea usean hehtaarin lehmusmetsä, ja niinipuita löytyy myös Pieni-Onkamolla.

Valtakunnallisesti arvokas Vihin kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Pihlajaniemen tyvessä. Mäntykankaalla erottuu 700 metrin matkalla seitsämäntoista asumuksen painannetta, joista isoimpien halkaisija lähentelee kymmentä metriä. Löydöksistä päätellen paikalla on asuttu pitkään joskus 5000 vuotta sitten. Muutamia painanteita tiedetään myös Pihlajaniemen toisesta päästä Tohmajärven Piransärkkien tyveltä ja muualtakin Onkamojärvien ympäristöstä.

Melko kirkasvetisissä järvissä on myös jo havaittavissa rehevöittymisen merkkejä. Rannoilla on runsaasti loma-asutusta. Varsinaista huviveneilyä ei juuri ole, vaan veneily liittyy pääosin virkistyskalastukseen ja pyydyksillä käyntiin.

Kalaisat järvet

Karjalaisen kalakilpailun lahnasarjan voittokala on usein noussut Onkamojärvistä, ja aikoinaan Joensuun torilla oli Onkamon lahnoille omat ottajansa, joille muiden vesien lahnat eivät kelvanneet.

Onkamojärvet tunnetaan pitkältä ajalta Pohjois-Karjalan tuottoisimpina kalavesinä. Järvien kaloja ja niiden elinolosuhteita sekä kalastusta on tutkittu runsaasti. Hehtaarisaaliit arvioidaan jopa nelinkertaisiksi Pohjois-Karjalan järvien keskimääräiseen kalantuottoon verrattuna.

Vielä 50-luvulla kalastuksesta sai elantonsa liki 20 ammattikalastajaa. Tänä päivänä kalastustavoista tuottoisin ja käytetyin on verkko, mutta talvisin harjoitetaan myös nuotalla pyyntiä.

Järvien valtalaji on särki. Harvoilla riimuverkoilla on nostettu jopa kuusikiloisia lahnoja. Onkamojärvet tunnetaan myös ahvenistaan, pikkuahventa nostetaan miltei joka paikasta, ja pilkkijän unelmat ovat isot ahvenet. Yli puolikiloinen pilkkiahven ei ole vielä tavaton saalis. Ahvenet ja särkikalat kasvavat Onkamojärvissä nopeasti.

Ammattikalastajien ylivoimaisesti tärkeintä saaliskalaa, muikkua, pyydetään ympäri vuoden.

Runsas pienkalasto ylläpitää isompien petokalojen kantoja. Järvet eivät ole erityisen haukiveden maineessa, vaikka haukea hyvin saadaankin. Eikä matalissa Onkamojärvissä ole luontaisesti kuhaa, kuten Orivedellä ja Pyhäselällä.

Onkamojärvien kalastuksella on ristiriitainen historia, sillä takavuosina kiisteltiin talvisista nuotta-apajista aina käräjätupia myöten. Poikkeuksellisen suuria kalamääriä tuottavan järven saaliille kun olisi ottajia muualtakin kuin järven omasta vaikutuspiiristä.

Onkamojärvien linnusto

Onkamojärvet lukeutuvat Suomen tärkeisiin lintu-alueisiin. Pesimälinnusto on monipuolista rantametsien pikkutikoista ruovikoiden kaulushaikaroihin. Järvien väliset kannakset toimivat merkittävinä vaellus- ja muuttoväylinä monille lajeille.

Onkamojärvillä on suuri merkitys vesi-, ja lokkilintujen muutonaikaisena levähdyspaikkana. Esim. Toukokuussa 2004 Suuri-Onkamon Särkilahdelta laskettiin 2400 pikkulokkia eli yli 10 % Suomen pikkulokkikannasta! Massiivinen kerääntymä kertoo paikallisesta ja poikkeuksellisen suuresta ravinto- eli hyönteispaljoudesta. Matalissa järvissä myös eläinplankton ja pikkukalat ovat linnuille sopivasti tarjolla. Loppusyksyllä isokoskelot kerääntyvät kalaisille järville. Näitä kalansyöjiä laskettiin syksyllä 2004 parhaimmillaan 3000 yksilöä. Laajat selät houkuttelevat arktisten vesilintujen parvia lepäilemään. Joskus luodoilla istuu kuivattelevia merimetsoja.
Toistaiseksi harvinaisin lintuvieras on 17.11. 1989 tavattu vanha suula.

Eräs Pihlajaniemen salmi on nimetty Allinsalmeksi. Allilla onkin vahva sija karjalaisessa perinteessä. Karjalan järvillä pyydettiin muinoin lentäviä alleja salmiin viritetyillä verkoilla.

Pieni-Onkamolle näkee parhaiten Sintsintieltä Salmensuun sillalta. Suuri-Onkamolle voi katsoa useammasta ei kohdasta. Sintsintien vieressä on Tohmajärven kunnanrajan lähellä venevalkama, mistä näkee Särkilahden yli.

Kannaksentien varrella helpoin katselupaikka sijaitsee venerantaan laskeutuvan luotisuoran tien päässä lähellä Ristolantien risteystä.

Piilolahti

Arkeologinen perintö

Piilolahden asuinpaikka on katsottu valtakunnallisesti arvokkaaksi muinaisjäännökseksi.

Se sijaitsee Suuri-Onkamon muinaisella etelärannalla Piransärkkien länsipuolella lähellä Piilolahden taloa. Asuinpaikka -aluetta suojaa kaakon puolelta rinne, asuinpaikka avautuu luoteeseen tasaisena mäntykankaana. Paikalla on kahdeksan suurta (5...8 metriä leveää ja 10 metriä pitkää) sekä neljä pienempää asumuspainannetta (halkaisija 3...4 metriä), jotka näkyvät maastossa poikkeuksellisen selvästi. Löytö on mahdollista ajoittaa tyypilliseen kampakeramiikan aikaan 3900-3400 eKr.

Lehminotko

Lehminotkosta löytyvät Suomen sodan ajalta peräisin olevat panssari esteet ja juoksuhaudat. Salpalinja kulki tätä kautta. Kohde on monelle vielä varsin kiinnostava. Lehminotko on monen marjamiehen ja sienestäjän unelmapaikka. Myös metsästys harrastus hoituu täällä ja Lehminotkossa sijaitseekin hirvimiesten laavu. Laavu tarjoaa levähdyspaikan niin marjamiehelle kuin metsämiehellekin eväiden nauttimiseen. Myös Kotkanpesän alueella on virkistymiseen tarkoitettu laavu, jossa voi keitellä omilla puilla kahvit ja nauttia eväät.

Karjalanruusu

Suomen luontoa ei ole juuri ruusuilla siunattu , mutta Onkamoa on. Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka. Se on osuva valinta maakuntakukaksi, sillä se painottuu Suomessa selvästi Karjalaan. Yleinen se on kotimaakuntansa lisäksi vain Savossa. Karjalanruusu viihtyy kostealla kalkkipitoisella maaperällä, kuten lehdoissa ja rehevissä korvissa. Onkamossa sitä tavataan runsaasti. Karjalanruusua viljellään myös puutarhoissa. Sitä tavataan Pohjois-Euraasiassa ja Pohjois-Amerikan itäosissa. Metsäruusun ja Karjalanruusun erot ovat vähäiset mutta selvät: karjalanruusun kiulukat ovat pitkulaiset, metsäruusun pyöreät. Karjalanruusun varsissa on kaikkialla tiheässä neulamaisia, suoria piikkejä, kun taas metsäruusulla piikit ovat kaarevia ja kasvavat harvakseltaan. Piikit suojaavat ruusuja kasveja syöviltä nisäkkäiltä.

Luontokuvia